Caudron G.3
oli
ranskalainen, kaksitasoinen ja yksimoottorinen tiedustelukone, joka
oli laajassa käytössä ensimmäisessä maailmansodassa.
Koneen olivat suunnitelleet René ja Gaston Caudron. Sen edeltäjänä
oli Caudron G.2. Koneesta kehitetty seuraava versio oli Caudron
G.4.
Koneella oli aikansa muita koneita parempi nousukyky ja sitä
pidettiin siksi sopivana etenkin vuoristoiseen maastoon. Koneen
puurakenteinen umpinainen runko loppui heti ohjaamon jälkeen ja
pyrstörunko oli päällystämätön. Ensimmäinen G.3 valmistui
toukokuussa 1914
1 D 12 onnettomuus |
|
Suomen ilmavoimille hankittiin vuonna 1920 yhteensä 12 konetta
Ranskasta. Kuusi konetta rakennettiin Suomessa Santahaminan
ilmailutelakalla (Ilmailuvoimien telakka ja varikko) vuosina
1921–1923. Kaksi konetta ostettiin varaosineen 26. huhtikuuta 1923
Flyg Aktiebolagetilta (valmistusnumerot 6 ja 4396) yhdessä Caudron
G.4:n kanssa 100 000 markalla. Kone oli helppo lentää ja korjata ja
siksi sopi koulukoneeksi. Suomessa rakennetuissa koneissa oli
heikommat lento-ominaisuudet kuin alkuperäisissä, koska
siipiprofiili oli huonompi. Suomen ilmavoimilla oli käytössään
kaikkiaan 19 Caudron G.3-konetta, joiden tunnukset olivat 2A.490 -
2A.495, neljännessä rekisterissä 1B.1 – 1B.7 ja 1D.8 – 1D.12,
Suomessa rakennetut 1D.12 ja 1E.14 – 1E.18 sekä
Lento Osakeyhtiö-lentoyhtiöltä ostettu 1B.19. Koneen lempinimi
Suomessa oli Tutankhamon. Tyyppi oli ilmavoimien käytössä vuosina
1920–1924.
Ainut Suomessa säilynyt koneyksilö, tunnukseltaan 1E.18, on
entisöitynä Hallinportin ilmailumuseossa. |